maanantai, 5. huhtikuu 2010

Muutto...

.. bloggerin puolelle! Eli me blogataan nykyään osoitteessa http://saanankoirat.blogspot.com. Sieltä voi sitten lukea meidän uusimpia kuulumisia, mutta kuitenkin omalla vastuulla. Joten varoitus kaikille pentukuumeilijoille: miettisin kahdesti ennen kuin vierailisin siellä

maanantai, 29. maaliskuu 2010

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Sissus tätä lumen määrää! Kaks päivää on satanu lunta melkeenpä taukoamatta ja olen saanu huomata, että lumisateella lumitöiden tekeminen on varsin epäkiitollista puuhaa.. Vaikka sitä tekis kuinka kauan se ei sitten näy missään; ei mun haban kasvamisena eikä lumen määrän häviämisenä pihalta. Ja kaikista raivostuttavinta on se, kun ite huhkin monta tuntia lapion kanssa meidän keskikokoisella etupihalla niin naapuri vetää oman pihansa hienolla mönkijällään viidessätoista minuutissa. Siinä samalla hän ehtii aurata vielä postilaatikon edustan ja lähellä olevan puiston, kun minä en ole päässy portaita pitemmälle. Ei ketuttanu sitten yhtään.

Sitten iloisempiin uutisiin! Nimittäin mun osalta kevään ylppärit on ohi ohi ohi!! Se miten ne meni on taas ihan oma lukunsa.. Sanotaanko näin, että äikkä menee varmuudella läpi ja mulla olis sellainen hyvä tuntuma, että sain sen enkun rämmittyä jollain tavalla läpi. Uskonto meni sitten ihan totaalisesti penkin alle, raiskasin rakkauden kaksoiskäskyn niin pahasti, että mut varmaan poltetaan roviolla tai kivitetään jumalan pilkasta..

Tami ja Riimi

Koirien kanssa ollaan keskitytty tässä kuussa treenaamiseen ja reiluun lenkkeilyyn. Ehkä oikeammin olis sanottu, että Riimin kanssa ollaan keskitytty, Tami on viettäny saikkua. Muutama viikko sitten heittelin Tamille jäisellä pihatiellä palloa ja T liukastu jotenkin ja alkoi ontua vasenta etutassua. Ilmeisesti varvas oli muljahtanu jotenkin ikävästi ja hoidoksi saatiin lepoa. Tami ontu tassuaan noin viikon verran, jonka jälkeen ollaan pikku hiljaa palattu normaaliin lenkkeilyyn. En kuitenkaan vielä viime viikolla uskaltanu viedä Tamia esteille, tällä viikolla olis tarkoitus taas treenata! Kivaa, ootan kyllä niin kauheesti, että pääsen Tamin kans taas esteille!

Riimi ja Pii

Ylppäreitten jälkeen mulla ei ole ollu koulua ollenkaan (seuraavan kerran meen kouluun huhtikuun puolessa välissä), joten ollaan Riimin kans lenkkeilty melkoisen paljon. Ollaan kierretty noita meidän suosikkilenkkejä (10 km ja 15 km) aika tiuhaan, kun niitä pääsee menemään vaan talvella moottorikelkan jälkeä pitkin. Kesällä se on niin vetistä suota, ettei siellä kyllä huvita lenkkeillä, vaan me siirrytään toisille lenkkipoluille.

Riimi

Oulun kisojen jälkeen ollaan treenattu agilityä säännöllisesti, pääasiassa kaksi kertaa viikossa. Riimin kanssa meillä on jatkunu sama hyvä meno, mikä oli Oulussakin ja treeneissä ollaan saatu paljon positiivisia onnistumisia. Riimi osoittautuu välillä yllättävän taitavaksi jätkäksi, kunhan olen vaan itse ajoissa ja muistan ohjata rauhallisesti enkä hosu. Näissäkin tahtoo olla vaan välillä liikaa muistamista mulle. Kisoja olen katellu sen verran, että toukokuussa kisataan seuraavan kerran joko Oulussa tai Kemissä. Innolla odotetaan kesää ja sitä, että päästään ulos treenaamaan ja kisaamaan enemmän! Nyt tuntuu, että kun kisoja on muutaman kuukauden välein rutiini kisaamiseen unohtuu. Onneksi kesään ei ole enää kauheen pitkä aika!

Tami

Ainiin, tähän väliin mun pitää vielä kehuskella mun suurella saavutuksella! Tami on yleensä mun vakiokaveri juoksulenkeillä, kun se juoksee nätisti edellä ja sitä voi välillä pitää irtikin jos ei jaksa värkätä hihnan kanssa. Riimiä olen kerran aiemmin yrittäny opettaa kulkemaan juoksulenkeillä matkassa, mutta mulla meni hermo siinä vaiheessa, kun sain jatkuvasti ravistella Riitä irti housunpuntista ja lenkin jälkeen mun pohkeet oli täynnä mustelmia. Sillon päätin, että Riimi saa pitää ihan omat juoksulenkkinsä, juoksemalla irti metsässä. Nyt kun T on ollu muutaman viikon saikulla enkä tykkää lähteä juoksemaan ilman koiraa, jouduin sitten nöyrtymään ja ottamaan Riimin mukaan. Kahdella ensimmäisellä kerralla emme voi oikeastaa puhua juoksemisesta, mutta kolmennalle kerralla juostiin neljä lyhyttä pätkää ilman, että R puri mua kertaakaan! Nyt ollaan käyty juoksemassa Riimin kanssa varmaan seitsään kertaa ja joka lenkillä on homma parantunu.

Riimi (mun mielestä sillä on niin komee pää, vaikka joku pöljä tuomari olis mitä mieltä tahansa!)

Kuvat on otettu viime viikon perjantaina Rattosjärvellä, joka sekin oli yhdenlainen reissu... Tällä kertaa yhden loistavan idean jälkeen irroitettiin mottoorikelkkaa ikuisuus järven sohjoista ja reissun jälkeen isä jäi sairaslomalle.. Et silleen Tulipa sekava teksti, mutta niinhän ne taitaa kaikki aiemmatkin olla.

keskiviikko, 10. maaliskuu 2010

Oulun kisat

Eipä tullu sit helmikuussa päivitettyä blogia ollenkaan, mutta eipä me mitään ihmeellistä tehtykään. Lenkkeiltiin pakkasen sallimissa rajoissa (monena päivänä oli yli -30 ja meidän mittarin ennätys -38!), valvottiin yöt kun katottiin Olympialaisia, treenattiin muutama kerta ja mie yritin epätoivoisesti lukea kirjoituksiin. Mun osalta lukeminen jäikin vain epätoivoiseksi yritykseksi, laiskuuttani päätin lukea vaan kertauskirjat... Nii-in, tuurillahan ne laivatkin seilaa, vai-miten-se-nyt-meni..

Viime viikonloppuna oltiin sit pitkästä aikaa kisaamassa Oulussa! Sinne lähtemistä kyllä vatvoin pitkään, viimeisenä ilmoittautumispäivänä kävin sit treenaan ja päätin, että kyllä me lähetään kisaamaan. Helmikuussa kun ei kauheasti treenattu ja varsinkin Riimin treenit meni "hieman" vaihtelevasti.. Kauheasti en siis kisoilta odottanut, joten tuloksien puolesta kisat meni paremmin mitä odotin

Riimin kisat meni juuri niin vaihtelevasti kuin treenailutkin; ensimmäinen rata oli aivan loistava ja toinen oli ihan hyvä. Ekalle radalle sain itelle tosi varman fiiliksen päälle, tiesin mitä menen sinne tekemään ja luotin Riimiin. Rata meni siis tosi upeesti, ainoastaan enne keppejä tapahtui pientä sähläystä, mutta muuten tosi hyvää menoa. Tuloksena siis 0-voitto! Ja tästä mun ja Riimin varmaan parhaasta radasta ikinä VOISI olla videomateriaalia, mutta.. Rakas hovikuvaajani oli sitten laittanu tallennuksen pois päältä juuri kun me mentiin Riimin kans radalle.. Kiitti iskä, ei tartte pelätä, että kauheen usein pääsisit kuvamaan..

Toiselta radalta Riimille sitten hylsy.. heti kahden esteen jälkeen. Lyhyesti: mie en ilmeisesti ikinä opi, että tuo elukka juoksee heti kontakti esteille kun sellaisen näkee. Radalla oli sit ihan hyviä pätkiä, mutta silti oli huomattavasti enemmän säätöä kuin ekalla radalla. Ihan kuitenkin hyvä mieli jäi radasta! Riimin kans meillä on vaan ongelmana tuo tulosten epätasaisuus: kisoissa me ollaan tähän asti aina menty ääripäästä toiseen.  

Tamin kans kisattiin sitten lauantaina vaan hypäri, kun halusin kokeilla miten koira menee isossa hallissa ennen sunnuntaita. Rata oli kiva, ihanneaika oli taas sellainen, että rataantutustumisessa mietin, ettei meillä kestä tehdä yhtään virhettä jos halutaan ihanneaikaan ehtiä. Rata oli tosi sujuva, kunnes sitten radan loppu puolella mun ohjaus meni taas hosumiseksi ja Tami ehti melkeen mennä pussiin.. Sain kuitenkin Tamin kääntymään pussin suulta. Tuo lenkki sitten maksoi meille sen nollan, ihanneaika ylittyi 0.3 s. Eipä siellä muutkaan oikeen ihanneaikaan päässeet, sillä meidän sijoitus oli toinen!

Sunnuntaina kisasin sit pelkästään Tamilla. Eka rata oli ihan mahoton juoksurata - mittaa radalla oli melkeen 200 m! Tamilla kun oli vielä oikeen turbovaihde päällä niin voin sanoa, että olin muutamassa kohtaa aika k..essa. En varmaan tehny yhtään suunniteltua ohjauskuviota, improvisoin sit matkan varrella  Muutama ylimääräinen lenkki ja pyörähdys radalla tuli, mut päästiin kuitenkin nollalla maaliin ja sijoitus oli 4. Meillä menee nyt Tamin kanssa samalla lailla kuin Janne Ahosella olympialaisissa: aina kun tehdään rehellinen nolla niin sijoitus on 4. Mut kyllä me tästä vielä parannetaan!

Toisella radalla meillä mopedi karkas vähän käsistä.. Tami tuli alun sellaisella vauhdilla, että kun yritin vääntää ne ohjauskuviot mitä olin radalle suunnitellut niin olin auttamattomasti myöhässä ja Tami hyppäs kolmannen hypyn väärin päin. Rata oli muutenki yhtä kaaosta, en vaan yksinkertaisesti ollu pysyä Tamin kyydissä ja tuloskin oli miljoonakertainen hylsy. Silti oli tosi mukavaa mennä Tamin kans, kun sillä oli joka radalla hirvee raivo päällä!!

Ainiin, tällä kertaa kisat sujuivat mun ja Tamin osalta ihan rauhallisissa merkeissä, ei tarttenu käydä laittaan jäykkäkouristusta Pakkasrallissa Tami kävi niin kierroksilla lähdössä, että kun aloin heittämään hihnaa pois (ja T alkoi tavoitella hihnaa) niin T tikkas mua vahingossa käteen. Kädestä tuli aika paljon verta, mutta ei kuitenkaan niin isoa reikää, että olis tarttenu tikkejä laittaa. Kotona sit tajusin, että mulla ei ole enää jäykkäkouristusta voimassa, kun en muistanu käydä sitä sillon ysillä ottamassa.. Eihän se ollu menny kun puolitoista vuotta sitten vanhaksi..

Viime päivitykset kun on ollu pelkästään kisaraportteja niin lupaan, että seuraava päivitys liittyy ihan johonkin muuhun kuin kisaamiseen! Seuraavaa kisaraporttia kyllä saatte odottaa, meidät kun näkee kisakentillä varmaan vasta toukokuussa...

lauantai, 30. tammikuu 2010

Pakkasralli 23.-24.1

Siis oikeesti mihin nää vuorokaudet oikeen katoaa?! Mie olen jo monena iltana ajatellu, että pitäs kirjoitella meidän Kemin kisaraportti tänne blogiin, mutta päivät vaan menee niin nopeeta, ettei kerkeä. Tai sit, kun tulis sellainen hetki, että kerkeis niin kello on jo niin paljon, ettei vaan jaksa. Muutenkin tuntuu, että vaikka menen illalla myöhään nukkumaan ja herään aamulla aikaisin niin siltikään en saa päivän aikana yhtään mitään tehtyä.

Mutta takaisin aiheeseen eli viime viikonlopun kisoihin. Kisat olivat todellakin nimensä veroiset, lauantaina pakkasta oli -25 ja sunnuntaina -20 ja huRRjan kylmä viima lisäsi pakkasen purevuutta.

Lauantaina kisasin pelkästään Riimillä ja ekana oli vuorossa hyppäri, joka oli Harri Huittisen käsialaa. Riimin kans lähdössä tapahtui jotain tosi outoa. Kun päästiin lähtöalueelle Riimi näki takanaan jonkun koiran, jonka luokse sen oli välttämättä päästävä. Lähdössä se jäi tuijottamaan taaksepäin ja kun kutsuin ekan hypyn yli niin Riimi kiersi esteen. Palautin sitten Riimin istumaan lähtöön eli tulokseksi tuli hyl. Tämän jälkeen Riimi lähti tosi hyvällä draivilla ja tehtiinkin oikeen mallikas nolla.. Ei ketuttanu yhtään, eijei. Kummalista. No, mutta tällaista sattuu.

Seuraavaksi oli vuorossa Anne Huittisen agilityrata. Edellisen radan lähtösekoilun jälkeen mulla oli vaikeeta saada itteni kootuksi tälle radalle, mutta jostakin sain kerättyä sellaisen hyvän fiiliksen. Saatiin heti toiselta esteeltä hyl, kun Riimi hyppäsi renkaan ja kehikon välistä. Se oli kyllä täysin mun moka. Päätin, että peitän omalla linjallani puomin (joka oli aivan renkaan vieressä) ja siitä heitän Riimin renkaalle ja kun Riimi hyppää rengasta lähden perään. No, suunnitelma hyvä, toteutus surkea. Riimi lähti sellaisella raivolla, että mulle iski paniikki ja lähdin rynnimään sen kanssa renkaalle ja mun epämääräisestä huiskutuksesta johtuen Riimi hyppäs siitä välistä. Ensin mietin, että korjaan, mutta päätin jättää korjaamatta, kun R lähti niin hyvällä draivilla. Muuten rata tuntu tosi hyvältä, ainoastaan lopussa keinu tehtiin sit aika komeena lentokeinuna.. En tiiä, R ei yhtään tajunnu jarruttaa ja lensi aika komeesti. Otin keinun sit uudestaan ( yhtä pöljänä se sinne meni niin kuin aina aiemminkin, ei siis traumoja) ja teki tosi hyvän keinun.

Viimeisenä oli sit Jarmo Jämsän agilityrata. Rata oli kiva, mie vaan yritin sabotoida omaa suoritustani . Kun laitoin kisakenkiä jalkaan ja samalla selitin Jonnalle jotain, unohdin ottaa toppahousut pois. Muutama sana mun toppahousuista: ne on ollu mulle viimeksi 8- luokalla, joten ne on vähän pienet. Jonnalle sanoinkin kun tultiin kisapaikalle, että jos muutun yhtäkkiä siniseksi kuin smurffi ja pökerryn lattialle niin avatkaa multa ensimmäisenä housut, koska en varmaan saa kunnolla henkeä. Lisäksi mulla reidet hankaa niissä tosi pahasti yhteen, joten reipas kävely on välillä hankalaa - saati sitten juokseminen! Mutta toppahousujeni puolustukseksi sanon sen verran, että kun täällä on ollu niitä -30 asteen pakkasia niin on ne ihanan lämpimät! Mulla ei ollu mitään mahdollisuutta ottaa toppahousuja pois ennen starttia, kun me lähdettiin toisena ja se on melkoinen operaatio. Sitten kun olin jättänyt Riimin lähtöön (ja kävellyt haluamalleni aloituspaikalle) huomasin, että siinä otanko-toppahousut-pois-vai-en- sekoilussani olin hajamielisyydessäni avannut kengännauhat.. Kyllä siinä mietin, että lennänkö niihin kengännauhoihin vai jääkö mulla reidet kiinni ja kaadun sen takia.

Radalta en muista muuta kun sen hirveän paniikin, kun olin koko ajan myöhässä ja Riimi kun irtoilee aika mukavasti.. Musta tuntu, että jouduin ottamaan sitä koko ajan haltuun, kun R yritti karata koko ajan keinulle tai putkien vääriin päihin. Me kuitenkin taisteltiin ja tuloksena 0-voitto!  Niin kuin yksi treenikaveri sanoi: onneksi agilityssä ei jaeta tyylipisteitä  Me ei nimittäin oltais niiden valossa kauhean pitkälle pötkitty, mutta nolla mikä nolla  Täytyy tähän väliin kehaista, että meidän kerho kunnostautui tässä startissa, sillä me otettiin kolmois voitto!

Sunnuntain olin sitten omistanut Tamin kanssa kisaamiselle. Tosin aamulla tunsin itseni todella typeräksi, kun lähtö kisoihin oli kuudelta, ja jouduin heräämään muutamaa tuntia aikaisemmin, että ehdin lenkkeilyttää Riimin ennen lähtöä. VAIN siksi, että saisin palella koko päivän kylmässä hallissa. Great.

Tamin ensimmäinen startti oli jo klo 8:30. Ihan hauskan näköinen, muutamasta kohdasta haastava, Anne Huittisen agilityrata. Heti alussa oli A:n alla putki, jonka molemmat päät oltiin laitettu aika tiiviisti kontaktien viereen. Tami osaa nämä periaatteessa, muttei ole niissä kauhean vahva. Pääsimme kuitenkin ennakko-odotuksia pitemmälle, kun suoritimme tämän kohdan puhtaasti! Rata kosahti sitten kepeillä, kun syyllistyin mun perisyntiin. En luota, että Tami osaa hakea keppien avkulman (eikä se ollu edes aivan avokulma), joten menin varmistelemaan ja seisoin ite ekan välin tiellä > Tami meni kakkosväliin. Argh, nää on ollu meillä jonkun aikaa jo tosi hyvin hallussa, mutta nyt tuntuu, että tällaisia aloitusvirheitä on tullu yhä enemmän viime aikoina, nimenomaa tuosta avokulmasta. Pitää alkaa taas kiinnittää niihin enemmän huomiota! Rata meni hylyksi sitten keppien jälkeisellä muurilla, joka piti kiertää takaa. En näyttäny kunnolla ja Tami tuli ohi > enkä jaksanu korjata, meillä oli niin hyvä draivi päällä ja päätin, että me vedetäään täysillä loppuun asti. Noista virheitä lukuunottamatta olin tyytyväinen meidän menoon

Harri Huittisen agilityradan alku oli tosi haastava.Siinä oli ensin tiukka kääntö okserilta keinulle ja sen jälkeen vaikeahko pyöristys ja haastava lähetys kepeille. Me selvittiin siitä hyvin, ainoastaan pyörityksen viimeisen hypyn kanssa tuli Tamilla tehtyä muutama pyörähdys, mutta tästä ei kuitenkaan kieltoa. Kielto tuli sitten niin naurettavasta paikkaa, että itelläkin ihan hävettää. Lopussa lähdin ahnehtimaan ja vaikka putkelle oli A:lta suora linja, onnistuin viemään Tamin ohi. Lopetin kyllä ohjauksen aivan täysin kesken. Tulos siis 5 + reilu 2 s yliaikaa, sij 10. Tähän väliin täytyy todeta, että Tami teki kyllä tosi upeen puomin pysähdyksen. En tähän hätään muista, että olenko tännekin kirjoittanu, että Tamin puomi tuntuu välillä hajoavan käsiin. Viime treenit oli puomin osalta ihan kauheat, jouduin karjumaan Tamille, että sain sen pysähtymään ja silti se karkaili. Sama ongelma oli siis ennen Kajaaninkin kisoja ja siellä tehtiin myös tosi hieno puomi. Yleensä, kun tämä ongelma on nimenomaan toisinpäin, että treeneissä tehdään tosi hienoja kontakteja ja kisoissa ne sit räiskitään. En siis valita, parempihan se on näin päin

Viimeinen rata oli Anne Huittisen hyppäri. Mulla oli heti ensimmäinen tuntuma, että rata on hauska. Rataantutustumisessa hoksasin, että rata oli aika vaativa, mutta se sopii yleensä meille. Rata olikin tosi sujuva, lopussa vaan jäädyin enkä kerenny tekemään yhtä valssia ja jouduin muuttamaan joksikin aivan ihmeelliseksi ohjauskuvioksi. Hyvin se kuitenkin toimi, mutta kyllä se tuntui vähän oudolta. Tehtiin siis 0 sij 4. Sekunti jäätiin kolmosesta, jolle meni myös hyppy-sert Olin kuitenkin tyytyväinen, kun vilkaisin tulosliuskaa niin ainoastaan kahdeksan sai tuloksen 35, eli aika upeesti!

Nyt tuli esiin myös yksi ongelmamme, jonka yksi treenikaveri huomasi ja joka mun on kyllä pakko allekirjoittaa. Tamin (ja välillä myös Riimin) kanssa en vie rataa täysillä loppuun asti, vaan radan lopussa mulle tulee yleensä pieni herpaantuminen, jonka takia en ehdi tehdä suunnittelemaani ohajuskuviota ja rata menee vähän hosumiseksi. Siinä vaiheessa, kun pitäisi löytää vielä se ylimääräinen vaihde tehdä loppu rata täysillä niin mie alan löysäilemään.. Pitää kyllä alkaa kiinnittään huomiota tuohon ongelmaan ja takoa mun pääkoppaan, että töitä tehdään viimeiselle esteelle asti.

maanantai, 11. tammikuu 2010

Kajaanin liitelyt ja näytelmät

Viime viikonloppu vietettiin Kajaanissa: lauantaina kisasin molemmilla pojilla agia ja sunnuntaina oli Riimin näytelmien vuoro. Agiin halusin lähteä kisaamaan siksi, että saatais vähän tuntumaa ennen kuun lopussa olevaa Pakkasrallia.

****** VAROITUS: teksti sisältää paljon omaa kehua ja hehkuttamista! Mut harvoinpas sitä on näin tyytyväinen *****

Ekana oli Tamin agilitykisa, tuomarina siis Risto Ojanperä. Kaikki jotka mut tuntee tietää, että pitempi kisatauko ei sovi mulle ollenkaan, kun mulla alkaa sit jännittään ekoissa kisoissa ihan kauheesti. Nyt kisataukoa oli vain se 2 kk ja siltikin jännitti ihan kohtuullisen paljon.. Tai oikeestaan kaksi asiaa mulla jännitti ihan kauheesti, jotka sit vaikutti muutenkin jännitystasoon: 1) lähtö ja 2) puomin alastulo. Tamin vahvuuksia ei ole lähdöt (tai siis sinne jääminen) ja nyt uuden sääntömuutoksen takia radalle pitäis lähteä normaalia rivakammin. En haluais kuitenkaan antaa Tamin pompottaa mua lähdössä, mutta toisaalta en myöskään haluais kuulla niitä kolmea vihellystä, joiden seurauksena tuloslistaan tulis meidän kohdalle merkintä "pois". Puomin kontaktia jännitin sen takia, että viimeksi sitä ollaan otettu pari viikkoa sitten, jolloin Tami sikaili puomilla ihan miten sattuu (karkas, louskutti, yritti purra mua kun juoksin ohi jne). Silloin siis kävimme viimeksi keskustelua puomin suorittamisesta. Eikä sen jälkeen olla sitä muistettu ottaa.

Lähtö sujui hyvin, kun käskin Tamia normaalia tiukemmin odottamaan. Puomillekin Tami teki oikeen nätin 2on-2off-kontaktin, just sellaisen kuin haluankin! Rata tuntui tosi sulavalta ja Tami irtos tosi hyvin! Lopussa mulla vaan sattu pieni kämmi: pujottelussa en ottanu tarpeeksi etumatkaa, joten en kerenny tekemään suunnittelemaani valssia. Jouduin sitten tekemään takaaleikkauksen ja Tami pyöri tosi paljon ennen estettä. Sain sen kuitenkin jotenkin hyppäämään sen hypyn eikä rimaakaan tullu alas. Maalissa oltiin siis 0 tuloksella ja fiilis oli mahtava, lopun kämmistä huolimatta! Vitsit, kun aina radan jälkeen olis tuollainen tunne, että leijuu niin korkealla, ettei jalat kosketa maata ja muuten tuntuu, että halkeaa ylpeydestä. Tulos Tamin kanssa siis 0, aika -2.26 sij.4. Tuossa lopun tunaroinnissa menetettiin varmasti aika paljon aikaa, muttei se mittään, oli sen verran hieno rata! 

Vähän Tamin radan jälkeen pääsi starttaamaan Riimi, jonka tavoitteena oli olla ottamatta hylsyä.  Rata ei kuulunu kyllä mun suosikkeihin yhtään, kun heti 2 ja 3 hypyn väliin piti ottaa välistäveto ja kun välistävetoa ei olla RIimin kans kauheesti tehty. Saatiin se alku sujumaan itseasiassa yllättävän hyvin. Riimi teki niin sujuvaa rataa, ettei ikinä! Sen kans oli niin mahtava tunne! Tai siis kerrankin oli tunne, että me tehtiin Riimin kans samaa rataa eikä se sinkoile ihan mihin sattuu. Riimi irtos ihan mielettömän hyvin ja teki tosi sujuvaa rataa, kunnes niitä virheitä alkoi vaan ropista. Ensin Riimi roikaisi A:n alastulon oikeen näyttävästi alas, tätä ei ilmeisesti tuomari huomannut, mutta mie näin sen kyllä paremmin kuin hyvin. Sitten muutamaa estettä myöhemmin mie tunaroin jälleen: lähdin viemään Riimiä kepeille eikä se kestä sitä. Riimi pujottelee parhaiten, kun sen lähettää kaukaa ja pystyy itse olemaan kaukana. R teki siis kepeiltä aloitusvirheen. Uusi yritys ja R tuli kesken keppejä pois. Kolmannella yrityksellä Ärs pujotteli sit oikeen mallikkaasti. Sitten Riimi tuli esteestä ohi, kun se jäi vähän niin kun selän taakse. Loppu kiemurat onnistu ihan sairaan hyvin! Rataantutustumisessa kauhistelin sitä loppua, kun siinä oli ensin hirvittävän pitkä vauhti suora ja sitten vastakkain kaksi takaa kierrettävää hyppyä. Monet ohjaajat suunniteli siihen valssia, mutta mie tiesin, etten ikinä kerkeä valssata siihen suoran päähän, kun Riimi on noilla suorilla mua niin paljon edellä. Tein sitten siihen jonkun sylikäännös/poispäinkäännös systeemin ja voi mahoton, kun onnistu hyvin! Sitä olen videolta ihaillu siitä asti, oli vaan niin kerta kaikkisen upee  Tuloksella ei siis kauheesti juhlittu (15 vp ja yliaikaa 8 s), mutta noita virheitä lukuunottamatta ei olla varmaan menty ikinä noin hyvän tuntuista rataa!

Sunnuntaina sit mentiin Riimin kans näytelmiin. Hih, mie luulin koko ajan, että oli viemässä Riimiä ruotsalaiselle tuomarille, mutta just ennen kehää mulle selvis, että tuomari on ihan vaan suomalainen! Et hyvin olen ollu asioista taas perillä. Mut hei, Susanne Wendell, eikö kuulostakin ihan ulkomaalaiselta?

Riimin tulokseksi jäi VAL ERI/2 ja PU3. Tuomarin mielestä Riimi oli tosi elegantti ja tasapainoinen, mutta liian kevyt kropaltaan. Arvostelu oli tosin yks parhaista, mitä Riimi on koskaan saanu:

"Erinomainen kokonaisuus, tyylikäs ja tasapainoinen. Uros, jolla kaunis pää, silmät ja korvat. Hyvä runko ja raajat. Erittäin hyvä karvapeite. Liikkuu kevyesti ja sujuvasti."

Viimeisen Cacibin metsästys siis jatkuu, jossain ja joskus. Tässä on niin paljon kaikkea muuta häslinkiä, etten ole edes jaksanu selata näyttelyitä ja tuomareita, mutta mikäpä kiire meillä on. Onnittelut vielä kaikille näyttelyssä menestyneille!

Älkää muuten sitten ihmetelkö, jos tänä keväänä päivittelen blogia vähän vähemmän. Mulla alkaa nimittäin ens kuussa yo-kirjoitukset, joihin pitäs vissiin lukea. Ainakin mun pitäs opetella ihan käsittämättömästi enkkua, joka ei oikeen kuulu mun vahvuuksiin. Todistuksessa komeilee sellainen tyylikäs ja tasainen rivi viitosia, joten pitäs vissiin skarpata jos meinaan saada enkusta jonkun muun kuin I:n. Kisa kuulumiset ja kaikki muut merkittävät jutut koitan ehtiä päivitellä, mutta mitään kuvia tai muita kuulumisia en lupaa päivittää ainakaan hirveesti. Hmm, poikkeaakohan tää nyt ihan kauheesti siitä mitä mun päivittely on ollu tähän asti?!